Tämä työkalu laskee optimaalisen reitin kohteista lähteisiin viivana.
Esimerkkisovelluksia ovat mm. seuraavat:
Rasteri- tai kohdekarttataso, joka määrittää solut, joista selvitetään optimaalinen reitti edullisimpaan lähteeseen.
Jos lähtöaineisto on rasteri, sen on koostuttava soluista, joilla on kelvolliset arvot (nolla on kelvollinen arvo) määränpäille, ja muiden solujen arvoksi on määritettävä NoData. Lähtöaineiston rasterityypin on oltava kokonaisluku.
Tätä kenttää käytetään noutamaan kohdesijaintien arvot.
Tämän kentän on oltava tyyppiä kokonaisluku.
Etäisyyskertymärasteria käytetään optimaalisen reitin määrittämiseen määränpäistä lähteisiin.
Etäisyyskertymärasteri luodaan yleensä Etäisyyskertymä- tai Etäisyyden kohdennus -työkalulla. Kukin etäisyyskertymärasterin solu edustaa pienintä kumulatiivista kustannusetäisyyttä kustakin solusta lähdesolujen joukkoon pinnan kautta.
Paluusuunnan rasteri sisältää lasketut suunnat asteina. Suunta tunnistaa seuraavan solun optimaalisella reitillä takaisin pienimmän kumulatiivisen kustannuksen lähteeseen esteitä välttäen.
Paluusuunnan rasteri luodaan yleensä Etäisyyskertymä- tai Etäisyyden kohdennus -työkalulla. Tässä tapauksessa arvojen vaihteluväli on 0–360 astetta. Arvo 0 on varattu lähdesoluille. Itäsuunta (oikealle) on 90 astetta ja arvot kasvavat myötäpäivään (180 on etelä, 270 on länsi ja 360 on pohjoinen).
Luotu optimaalinen polku voi olla virtausreitti, joka perustuu virtaussuuntaan D8. Jos haluat luoda optimaalisen polun tällä tavalla, käytä D8-virtaussuuntarasteria tämän parametrin lähtöaineistona.
Määrittää avainsanan, joka määrittää, miten lähtöaineiston kohdeaineiston arvoja ja vyöhykkeitä tulkitaan kustannusreittilaskelmissa.
Sen karttatason nimi, joka luodaan Oma sisältö -kohtaan ja lisätään karttaan. Oletusnimi perustuu työkalun nimeen ja lähtökarttatason nimeen. Jos taso on jo luotu, sinua pyydetään antamaan toinen nimi.
Voit määrittää kansion nimen Oma sisältö -osiossa, johon tulos tallennetaan avattavan Tallenna tulos kohteeseen -valikon avulla.